Eroon stressaavasta ruoka-ajattelutavasta

Kiitos kaikille, jotka jakoivat tarinansa koskien stressaavaa ruoka-ajattelua. Osalle teistä tämä aihe on niin vaikea, että kerroitte kyynelien valuvan pitkin poskia omaa tekstiä kirjoittaessanne. Tarinat, jotka olen saanut sähköpostiini ovat koskeneet lähinnä 14-20 vuotiaita nuoria naisia, mutta seassa on myös vanhempia henkilöitä ja poikia.



Kommenttejanne lukiessani mieleeni tuli kaksi asiaa. Ensimmäinen näistä on huono asia - Ruokailusta otetaan selvästi liikaa paineita ja stressiä. Huomasin kuitenkin hyvänkin asian - 70 kommenttia ja kaikki tarinat, jotka olen saanut sähköpostiini, näyttävät sen ettette ole ongielmienne kanssa yksin. Stressiajattelusta pääsee eroon.

Yleisiä pointteja kommenteissa

- Huono omatunto ja itsensä moittiminen "lipsumisesta" sekoittaa mieltä.
- Fitnesskropan ihannointi tuo stressiä.
- Stressiajattelu salataan muilta.
- Stressiajattelu on osalle tuttua, mutta osa on myös pääsemässä siitä eroon.
- "Kaikki tai ei mitään" -ajattelutapa on yleinen. Kultainen keskitie ja tasapaino puuttuu.


Olen itse miettinyt hieman syitä tähän ajattelutapaan ja lukenut teidän pohdiskeluja. Syyt ovat lähinnä seuraavat:

- Dieetit ja ruokatrendit. Riistiriitaiset tiedot, jotka sekoittavat pään. Mikä on oikeasti terveellistä ja mikä ei?

- Vääränlaisien esikuvien ihannointi. Photoshop-muokatut mallit tai erittäin matalan rasvaprosentin omaavat henkilöt. Fitness-ajattelu, jossa laihdutetaan itsensä erittäin laihaksi yhtä päivää varten. Liian ulkonäkökeskeinen ajattelu.

(En suosittele ei-kilpailevan henkilön ottamaan liikaa inspiraatiota fitnessmalleista. Jos saatte heistä inspistä siten, että liikutte terveyden vuoksi ja syötte hyvin terveyden vuoksi, voivat he toimia hyvänä inspiraationa. Jos he saavat teidät ajattelemaan itsestänne negatiivisia asioita, kuten "olen vain lihava", "en ikinä ole tarpeeksi hyvässä kunnossa" tai "hän on parempi, kuin minä", niin on aika vaihtaa esikuvan ihailemista johonkin toiseen.)

- Media. Mainokset, blogit, lehdet, TV, paineet lähipiirissä.

Ulkonäköpaineita ollaan koettu monessa sukupolvessa, eikä se ole mikään uusi ilmiö. Näitä asioita ei voida yleisesti muuttaa hetkessä, mutta omaa ajattelutapaa voidaan lähteä muuttaamaan tästä hetkestä lähtien.

Ymmärrän hyvin, että ruokailu voi olla stressaava. Laitoin lomamatkani aamupalakuvaan kaikki huonot asiat, joita voitaisiin pohtia ateriasta. Minä en kuitenkaan miettinyt noita asioita silloin, enkä mieti niitä jatkossakaan.


Kerron lyhyesti miten olen itse stressannut syömisestä ja miten olen päässyt stressaamisesta täysin eroon.

Yritin olla nuorempana laihempi. Ihailin laihaa olemusta ja ajattelin, että olisin onnellisempi ja halutumpi jos olisin laihempi. Olin todella väärässä. Yritin kuitenkin monesti laihduttaa erilaisilla epäterveellisillä menetelmillä - paastoja, dieettejä, ruokailun tarkkaa ylöskirjaamista, kalorien laskemista ja treeniä ainoastaan kalorinpoltto mielessä. Se ei tuottanut mitään muuta kun hetkellistä laihtumista, takaisin lihoamista ja sekavaa mieltä.

Asiat alkoivat muuttumaan kun aloitin aktiivisemman liikkumisen. Ulkonäköajattelu muuttui treenituloksien saavuttamiseksi. Osasin iloita tuloksia, jotka itse saavutin. Tuloksia vertailin joskus (vertailen) edelleen muihin, mutta jos tein jonkun uuden urheilullisen ennätyksen, vertasin tulosta omaan vanhaan tulokseen ja olin ylpeä itsestäni. Parempi fyysinen olemus tapahtui luonnollisesti.

Ymmärrän kuitenkin, että kaikki eivät halua/voi liikkua 5 kertaa viikossa. Minun ajattelutapani kuitenkin alkoi muuttumaan jo silloin kun treenasin "vain" 1-2 kertaa lihaskuntoa ja 1-2 kertaa lenkkeilyä viikossa, eli 2-4 kertaa viikossa.

Liputan todella paljon urheilun puolesta. Kun laitat kehosi likoon, osaat myös paremmin ymmärtämään millaista ravintoa se oikeasti tarvitsee. Silloin ei mietitä "miten minun tulee syödä, jotta olisin mahdollisimman laiha" vaan "miten voisin syödä, jotta toimisin mahdollisimman hyvin".

Tietättehän, että usein sanotaan, että 70% on kiinni ruokailusta ja 30% on kiinni liikkumisesta? Minä en oikein usko tuohon. Omalla kohdallani kaikki lähti liikkumisesta ja ruokailun laatu parani sen seurauksena. 100% on kiinni omasta ajattelutavasta!

Todella tärkeä asia muistaa omassa kehityksessä on se, että minulla meni yli vuosi päästä stressaavasta ajattelutavasta eroon, joten… Olkaahan tekin kärsivällisiä.




KÄRSIVÄLLISYYS - Aloita uudenlainen ajattelu jo tänään, mutta älä ole vihainen itsellesi, koska et tule saavuttamaan tuloksia heti. Jos pikkuhiljaa pyrit voimaan paremmin, tulet voimaan paremmin.

RAUHOITTUKAA - Muistakaa, että tietynlainen itsensäetsiskely kuuluu elämän eri vaiheisiin. Joskus ahdistaa, mutta nämä ovat hetkiä jotka tulevat menemään ohi. Haluan siksi, että te kaikki ruokastressaajat rauhoitutte ja jätätte sen stressin pikkuhiljaa pois, ette hyväksy sitä enään. Ette joudu ikuisesti kamppailemaan tämän asian kanssa. Jos haluatte vähentää ruokastressiä ja mietitte keinoja miten siinä onnistuisitte, olette jo hyvällä tiellä.

AJATELKAA ITSE - Älkää uskoko kaikkea mitä luette, kuulette, mitä kaveri sanoo tai mitä blogeissa lukee. Löytäkää oma tyyli syödä hyvin ja voimaan hyvin, jotta jaksatte. Pitää syödä hyvin, että jaksaa! Keskustelkaa läheisten kanssa asiasta - ehkä äiti tietää parhaiten? (:

STEFFIT-VINKKI -  Syökää hiilihydraatteja, proteiinia, rasvoja. Syökää kasviksia ja hedelmiä ja silloin kun on nälkä. Herkutelkaa välillä. Hankkikaa jokin urheilullinen harrastus, joka sopii juuri teille. Olkaa lempeitä kehollenne ja antakaa sille hyvää tavaraa. Puhtaat ruoka-aineet ovat jees. Juokaa tarpeeksi vettä. Muistakaa nauttia elämästä. Tehkää asioita, jotka tekevät teidät onnellisiksi. Antakaa mielelle lepoa. Tanssikaa ja hymyilkää.

Jos ruokavalionne on epäerveellinen, esim. syötte vain kerran päivässä/syötte paljon huonolaatuista ruokaa tai syötte isoja määriä karkkia joka päivä, on aika lähteä tekemään muutoksia pikkuhiljaa. Siitä voidaan jutella toisessa postauksessa jos siitä on kysyntää.

Tsekatkaa tämä kommentti:



Toivottavasti tämä postaus auttaisi teitä uuteenlaiseen ajatteluun. Jos teillä on edes vähän parempi fiilis, olette oikealla tiellä. Tulkaa takaisin lukemaan tämä postaus jos ahdistus jatkuu.


Kuvat: Sandra