Yhdessä vieraskirjoittajan kanssa yritetään löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa tänne kerran viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti.
-
Helou helou, täällä taas. Breikkiä on ollut kirjoittamisesta, mutta ei läskinpoltosta. Steffi lomaili ja itselläkin on kiirettä pitänyt parin reissun takia, joten tapasimme tällä viikolla maanantaina kahden viikon tauon jälkeen. Olin onnistunut karistamaan sen verran elopainoa, että Regionals-reissun takapakin jälkeen mittatikku näytti nyt yhteensä 1,1 kg miinusta sitten aloituksen. Tuskallisen hidasta, mutta ei voi mitään.
Viime kerralla joku kysäisi, että laskenko kaloreita. En laske kaloreita, en halua, enkä jaksa. Ensimmäiset viikot pidin joka päivä täsmällistä ruokapäiväkirjaa ja lähetin muistiinpanoja Steffille tsekattavaksi. Luotin siihen, että jos korjattavaa on (ja olikin), niin hän hoitaa homman. Itselleni tuo kaloreiden laskeminen on varmin tapa saada aikaan päättymätön nälkä ja ruoka-ahdistus. Kuinka kammottavaa onkaan klo 17:30 ennen treenejä tietää, että illalle on jäljellä enää esim. 400 kcal. Jos jo valmiiksi ahdistaa edessä oleva kituminen, niin ei kyllä ainakaan minun kapasiteetillani siihen oikein osaa kovin rakentavasti suhtautua.
Ruokapäiväkirja onkin siis ollut se pääasiallinen työkalu ja ajattelin vähän tässä avata sitä miten olen syönyt. Kuten olen aiemminkin sanonut, tavoite on laihtua terveellisesti ja PYSYVÄSTI. Siis oikeasti todella ihan pysyvästi. Siihen ei poppakonstit auta, vaan on opeteltava syömään oikein ja säännöllisesti ja annettava kehon tottua uudenlaiseen tapaan. Uskon, että ruokailemisella on suuri merkitys myös esim. hormonitoimintaan ja sitä kautta kehon kaikenlaiseen säätelyyn, joten on luonnollista, että tällaiset varsin konservatiiviset korjaavat liikkeet vaikuttavat painon putoamiseen hitaammin kuin kaupalliset superdieetit.
Esimerkkeinä nyt kaksi päivääni. Ensimmäinen päivä on tyypillinen minulle silloin kun teen etätöitä kotoa tai on viikonloppu ja toinen sitten hieman haastavampi, eli arkipäivä jolloin matkustan. (klikkaa kuvia suurimmiksi)
Tässäpä nämä. Kuten näkyy, niin aika paljon syön hiilihydraatteja. Se on melkeinpä välttämätöntä näillä treenimäärillä. Rasvaa tulee lähinnä näkyvänä rasvana (öljyt) ja jonkin verran maitotuotteiden mukana. Proteiinilista oli tässä esimerkissä ehkä hieman yksipuolinen, syön nimittäin myös aika paljon vähärasvaista kinkkua/kalkkunaa, sekä graavilohta leivän päällä. Myös munia syön useasti viikossa.
Pääosin olen siis ihan tyytyväinen, vain harvakseltaan tunnen suurempaa nälkää tai syömishimoa. Herkkuja söin viime viikonloppuna laivalla ollessani, buffet-ruokailun jälkeen maistoin muutaman lusikallisen suklaa-moussea ja kaksi minikokoista macaronsia. Makea ei kyllä enää aiheuttanut samanlaista euforiaa kuin ennen, joten hyvän matkaa ollaan jo voiton puolella.
Työmatkat ja reissupäivät ovat kieltämättä haasteellisia, mutta kuten näistä esimerkeistä näkee, niin aika rennoin rantein menen. Ei kiitos muovikuppiruokailuille ja makrojen punnitsemiselle.
Herättääkö nämä ruokapäiväkirjaotteet jotain kysymyksiä tai ajatuksia? Mikä näyttää hyvältä ja mikä ei? Mitä itse tekisit toisin? Olisi kiva kuulla ajatuksianne.
Ensi viikolla ajattelin kirjoittaa kilpirauhasesta ja noin kaksi kuukautta minulla käytössä olleesta tyroksiinilääkityksestä. Silläkin on nimittäin ollut ilmeisen suuri vaikutus nykyiseen hyvään olooni. Palataan asiaan pian!