Vieraskirjoittajan kanssa yritetään yhdessä löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa blogiini n. kerran viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Punnitus tapahtuu kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Tahdin ei ole tarkoitus olla nopea, me etsitään pysyvää muutosta joka ei synny lyhyessä ajassa. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti.
-
Kilojen sulaessa on eteen tullut tilanne, että osa nykyisistä vaatteista alkaa löystyä tai istuvuus muuttuu epämiellyttäväksi. Treenitrikoot eivät pysy jalassa ja rintaliivit eivät enää täyty muodoilla. Reisistä edelleen kireät farkut ovatkin vyötäröltä jo liian löysät ja kokemuksesta tiedän, että kun projekti etenee, niin jopa kengät saattavat käydä liian suuriksi.
Laihduttajallehan nämä ovat mukavia juttuja, vaikkakin käyvät kipeästi lompakon päälle. Aina vaaka ei kerro koko totuutta, erityisesti jos treenaa kovaa ja tavoitteellisesti. Mutta pöksyistä kyllä edistyksen huomaa väkisinkin.
Itselläni on siinä mielessä hyvä (vai huono?) tilanne, että kaapista löytyy vaatteita koosta XL aina kokoon S saakka ja farkkuja on kaikkea 44:n ja 36:n väliltä. Ihan heti ei tarvitse siis lähteä kaupoille, vaan shoppailla voi omilla kaapeilla. Halvempaa ja motivoivaa.
Heti projektin alussa etsin kaapista esiin ne housut joihin haluan ihan lopuksi mahtua. Ne odottavat nyt käyttöhousujen kanssa samassa pinossa, katseen alla joka päivä. Niihin on vielä pitkä matka, joten tein itselleni tavoiteportaat. Otin muutaman parin kivoimpia farkkuja ja pinosin ne koon mukaiseen järjestykseen kaappiini. Silloin tällöin testaan niitä päälimmäisiä ja seuraan mistä kohtaa vielä kinnaa ja puristaa ja milloin pääsen jo niitä käyttämään. Kun ensimmäisen parin sain tällä viikolla korkattua ja siirsin ne käyttöhousujen pinoon, niin tavoitekasan päälimmäiseksi siirtyi seuraava pari.
Kaapistani löytyy myös yksi kauluspaita, jota sovitan kerran viikossa. Kymmenen viikkoa sitten käsivarret eivät kunnolla mahtuneet hihoihin ja napituksen kohtaamiseen oli matkaa 10 cm. Edelleen tuo paita kinnaa hiukan hihoista ja näyttää hassulta, mutta tänä aamuna napit meni kiinni. Superjees!
Paino on laskenut tuskallisen hitaasti, vasta pari kolme kiloa. Viikoilla 8-9 tuli takapakkia jostain tuntemattomasta syystä ja usko meinasi loppua. Päätinkin olla fokusoimatta vaakalukemiin ja käyttää näitä konkreettisia mittareita itseni tsemppaamiseen.
Miltä kuulostaa? Onko aivan kreisiä säilöä vuosiakausia liian pieniä vaatteita? Tuleeko niistä vain paha mieli ja stressiä? Vai voiko niihä hyvillä mielin käyttää tsemppiportaina? Heitättekö itse kaikki kiertoon tai pois jos ei enää istu tai mahdu? Vai säilytättekö ne siltä varalta että joskus vielä?
Joka tapauksessa, pienen plateaun jälkeen hyvin menee. Ehkä joskus tulevaisuudessa tulee pari kuvaakin muutoksesta Muumista Mimmiksi!